Erkki Piiroinen

KUNTAKESKUSTELUUN NÄKÖKULMAA

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua kuntauudistuksesta ja palveluiden järjestämisestä eri poliittisten tahojen suosiollisten mielenilmausten kautta. Tuossa keskustelussa näyttää olevan surkuhupaisia piirteitä. Ollaan ikään kuin ympyrässä ilman ovia ja ikkunoita. Valonkajokin näyttäytyy hämäryyden ja pimeyden rajamailla. Arvatenkin keskustelun tasoon on vaikuttanut haluttomuus ja tai kyvyttömyys pohdiskella niitä perimmäisiä syitä ja seuraamuksia mitä kulloisetkin poliittiset päätökset historiallisesti ovat aikaan saaneet. Pluspisteitä en anna millekkään poliittiselle ryhmittymälle.

Kun kuntien koosta, -liitoksista, palvelujen järjestämisestä puhutaan on katsottava mistä muodostuu tulopohja. Se on ensimmäinen ja tärkein toimenpiteisiin vaikuttava asia. Tärkein tekijä on sellainen työllisyys jota kautta ihmiset saavat toimeentulon ja jonka kautta muodostuu veronmaksukykyä. Ehdotankin että ensisijaisesti toimenpiteet ulotetaan työllisyyden lisäämiseksi niin että saavutetaan täystyöllisyys mitä pikimmin. Jos ohjenuorana käytetään Friedmanin oppeja kuten nyt niin tilanne ei korjaannu vaan päinvastoin. Tästä on näyttöä meidänkin yhteiskunnassa. Vapaa markkinatalous ei ratkaise ongelmaa vaan syventää sitä. Tähän oppiin liittyen melkein kaikki tehdyt tai suunnitellut säästötoimet rapauttavat mahdollisuuksia yhteiskunnan tilan parantamiseksi työllisyyden kautta.

Täystyöllisyys mahdollistaa myös säästämisen toisaalla koska se vähentää muun muassa sosiaalipalveluiden tarvetta. Säästöjä tulee ilman säästämistäkin mielenterveyspuolella, koko terveyspalvelusektorilla. Jos ja kun ajatellaan eteenpäinsuuntautuneesti niin työllisyyteen sijoitetut rahat tulevat takaisin noiden säästyneiden rahojen kautta. En ymmärrä miksei nämä poliittiset viisaat toimi tuohon suuntaan. Lisäksi työllisyyteen on yhdistettävä verotus joka ei enää suosi suuromistamista, suuria pääomatuloja, optiotuloja, kultaisia kädenpuristuksia ym, vaan siirrytään tilanteeseen jossa vero muodostuu maksukyvyn mukaan. Samalla on tukittava vuodot ulkomaille ja veroparatiiseihin ja saatava aukottomasti verokikkailu ja verorikollisuus kuriin.

Jos nuo mainitut asiat saatetaan ensisijaisesti kuntoon syntyy mahdollisuus palvelujen järjestämiseksi natisematta rahojen riittävyydestä tai edes kuntaliitosten tarpeellisuudesta. Nimittäin poliitikot voivat aivan hyvin päättää terveydenhuollon siirtämisestä kokonaan valtion kustannettavaksi niin että kunnille tulee oikeus ja velvollisuus valvoa toteutumista tasa-arvoisesti. Sosiaaliset tulonsiirrot pitää myös siirtää valtion hoidettavaksi Kelan kautta kokonaan niin että kuntien sosiaalityö voi tehdä suosituksia (vaatimuksia) harkinnanvaraisten tulonsiirtojen maksamisesta tarpeen mukaan. Jos ei siis joku ymmärtänyt niin ehdotan sosiaali-, ja terveyspalvelujen kokonaismaksajaksi valtiota. Valtiolle kuuluisi myös työllistäminen niiltä osin mitä vapaat markkinat eivät tee. Valtiohan näistä kaikista toimenpiteistä viime kädessä eniten hyötyy ja sitä kautta me kaikki ja päinvastoin.

Kunnille jätetään alueeseen liittyvät asiat eri palveluineen. Niitä ovat aluedemokratian toteutuminen laajasti jota ovat muun muassa ympäristöön ja sen viihtyisyyteen liittyvät asiat. Erilaiset oheispalvelut sosiaalipuolella, liikuntaan ja koulutukseen liittyvät palvelut ja toimenpiteet. Kunnassa voidaan tätä kautta voimaperäisemmin myös kehittää kulttuuria alueellisestakin näkökohdasta lähtien huomioiden ympäröivän maailman vaikutteet ja kanssakäymisen.

Nämä asiat eivät estä kuntaliitoksia koska rajat ovat ihmisen piirtämiä joten ne voi uudestaan piirtää toisellaisellakin kynällä. Toisaalta eivät nuo toimenpiteet kuntaliitoksia edellytäkkään.

Toivon siis herrojen, rouvien kansanedustajien taholta avarampaa katsantokantaa ja huomioimaan mitkä asiat vaikuttavat mihinkin. Tarvitaanko vähempi kuntia jos valtio tekee sille oikeasti kuuluvat tehtävät. Meillä ei yksikään kuntaliitos ole tuonut kokonaisvaltaista autuutta vaan sitä on käytetty perusteena etenkin valtion osuuksien vähentämiseen.

Olisi paljon muutakin. Jätetään toiseen kertaan. Jospa tästä olisi pohtijoille? pohdittavaa.

Erkki Piiroinen

Kuhmo